– Hän osasi ennakoida ja viedä peliä aina haluamaansa suuntaan. Hän oli vain voimakkaasti omaa aikaansa edellä. Ennen kaikkea tekninen puoli. Hän ei välttämättä ollut mikään nopein suoraluistelija, mutta se luistelutaito. Kääntymiset, pysähdykset, pienet käännökset, ne olivat ihan omaa luokkaansa.
Pelasivatpa Gretzky ja Rautakallio kerran myös samassa joukkueessa, sillä he edustivat Campbell-konferenssia NHL:n All-Star-ottelussa vuonna 1982. Gretzkylle se oli toinen kaikkiaan kahdeksasta tähdistöottelusta, Rautakallio puolestaan oli ensimmäinen suomalaispelaaja, joka sai kutsun All-Star-otteluun.
Rauhallinen nuori kaveri otettiin avosylin vastaan Oilersin kopissa
Makkonen pelasi kaudella 1979-80 Oilersissa ja pääsi heti kauden ensimmäisessä harjoitusottelussa Gretzkyn rinnalle kautta aikojen ensimmäisenä NHL:n eurooppalaispelaajana. Päävalmentaja Glen Sather valitsi ykkösketjuksi kolmikon Makkonen – Gretzky – Blair MacDonald.
Mutta millainen nuori tulokas oli kopissa?
– Muistan, että hän oli erittäin hiljainen ja ujo, ei mikään päällepäsmäri. Rauhallinen ja hillitty, eikä tuonut itseään millään tavalla esille. Hyvin auttavainen. Hieman vetäytyvä kopissa ja pelireissuilla. Halusi kai olla rauhassa, vaikka esiintyi kyllä hyvin median edessä, Makkonen muistelee Gretzkyn alkuaikoja NHL:ssä.
Silloin 18-vuotias Gretzky otettiin avosylin vastaan Oilersin kopissa, ja heti ensimmäisestä harjoitusottelusta lähtien hänen suojelijansa oli hurjan maineen ”poliisina” luonut Dave Semenko.
– Ei missään nimessä ajateltu sillä lailla, että miksi tänne tulee joku nuori poika ja kuka hän oikein on. Kyllä hänet tiedettiin tasan tarkkaan. Tiedettiin, että nyt tuli tulevaisuuden pelaaja, tai ainakin sillä lailla toivottiin. Ja kyllähän hänestä tulikin.
Makkonen pelasi yhdeksän ottelua Oilersissa ja näki niiden aikana, että Edmontoniin oli saapunut pelimies.
– Kaukalossakin Gretzky oli auttavainen ja kannustava kaveri. Hän oli nuori kaveri, teki mitä omilla taidoillaan pystyi tekemään ja pelasi vahvuuksillaan.
Gretzky ei tehnyt itsestään numeroa, vaikka tehopisteet karttuivat
Makkonen palaa muistoissaan neljännesvuosisadan taakse ja näkee nuoren Gretzkyn, joka pitää paljon kiekkoa hallussaan ja hakee syöttölinjoja.
– Hänhän oli sellainen pelaaja, josta ei aina tiennyt, mihin hän menee. Semmoinen hento poika, joka huojui ja huojui. Mutta sinne maalin taakse hän sitten usein meni ja jakeli sieltä nappisyöttöjä.
Varsinkin alkuaikoina Gretzky oli hillitty kaveri myös vaihtopenkillä. Hän ei ollut mikään suupaltti, vaan jätti muiden huoleksi ohjeiden ja kommenttien huutelun kentälle.
– Eikä sittenkään tehnyt itsestään numeroa, vaikka tehoja rupesi tulemaan.
Tehopisteitä ja kenties vielä pitkään (tai jopa ikuisesti) säilyviä NHL:n ennätyksiä tosiaan alkoi tulla aina vain lisää ja lisää.
– Kyllä hänestä osasi odottaa jotain isoa, kun nuori poika tulee ja alkaa heti dominoida NHL:ää. Tekee tulokaskaudella 137 (51+86) pistettä. Oli aivan selvää, että se kausi oli alkusoittoa sille, mitä tuleman pitää.
Makkonen miettii vielä Gretzkyn maalin takaa jakamia nappisyöttöjä ja sanoo, että niistä tulevat mieleen Raimo Helmisen syötöt. Hän myös katsoi yhteen suuntaan ja sitten lähettikin kiekon aivan toisaalle. Toinen mieleen tuleva suomalaispelaaja on syöttötyyliltään Gretzkyä muistuttava Jori Lehterä, joka pystyy salaamaan syötön suunnan eikä aikaile, vaan syöttö lähtee saman tien, kun kiekko tulee lapaan.
Pelityyli voi toki olla jollain tapaa samankaltainen, mutta luonnollisesti on vain yksi Wayne Gretzky, ”The Great One”.